Lain pitkä digikoura. Uhka vai mahdollisuus.

Hyvää tietosuojapäivää – terveisiä Ameriikan Floridasta.

En pitkästytä teitä matkakuvauksella – kaikki meni hyvin ja sain päivitettyä jokavuotisen annokseni opportunismia ja asiakaspalveluasennetta tulevien ihmiskohtaamisten varalle. Ameriikanmeininkiä ei yleisesti tarvitse ihannoida, mutta itse en jaksa lakata ihailemasta tuota yritteliäisyyttä ja positiivista tyyliä, jolla tuntemattomat ihmiset kohtaavat toisiaan erityyppisissä tilanteissa – toki ymmärrän kulkevani turistina luottokelpoisuusalueilla, mutta silti…

Anyway, tässä kirjoituksessa jaan asiakaskokemuksen autoilun saralta – tietosuojapäivän kunniaksi ja opportunismin hengessä.

Jenkkilässä tunnetusti kaikki on suunniteltu autoilun ehdoilla ja auton vuokraaminen on olennainen osa onnistunutta lomareissua. Olenkin useaan kertaan käyttänyt vuokra-autopalveluita – silti aina oppii uutta.


TIETULLIT, KAMERAVALVONTA ja LASKUTUS LUOTTOKORTILTA.

Nopeammalle tietullitielle ajettaessa enää ei, ainakaan Floridassa, tarvitse varata rahoja valmiiksi portilla heitettäväksi. Laskutus tapahtuu kameroiden avulla ja tien käyttäjänä tuskin edes huomaan milloin TOLL ROAD alkoi ja päättyi. Oikeastikin, minulla ei oikein ole varmaa kuvaa kuinka monesti tietulliteitä käytin ja kuinka paljon niistä maksoin (näkyy toki luottokorttilaskun listauksessa).

Kerrottiinko tästä kameravalvonnasta ja laskutuksesta jossakin vaiheessa? No ei – tai oletettavasti oli jossakin auton vuokrasopimuksen teksteissä ja ehkä hinnoista informoitiin tienvarsikylteillä. Asiakaskokemus kuitenkin oli sujuva ja luotan palvelutarjoajiin.
Mielummin näin, kuin ruuhkaporteilla kolikoiden kanssa sählääminen.

RIKEVALVONTA ja SAKOTUS.

Minulla oli ja on mielikuva, että jenkeissä saa kääntyä oikealle päin punaisia, kun se on turvallista. Kun sitten tätä vapautta käytännössä toteutin, sain kuukautta myöhemmin kotiin hienosti dokumentoidun (sakko) valokuvan autoretkestämme. No, ei tämä kuva niin hieno ole, että tästä mielelläni $158 maksaisi.

Sweetwater -niminen kunta oli havainnut rikkeeni ja lähettänyt kuvallisen kirjeen Hertzille, joka ystävällisesti välitti materiaalin minulle. Taas tuli todennetuksi lain digikouran tehokkuus ja asiakaskokemus tässäkin tapauksessa oli … noh, vastustamaton: ilmoitus rikkeen tarkasta ajasta ja paikasta kolmen kuvan kera.
Sakkoakaan ei tarvitse erikseen maksaa – se veloitetaan suoraan luottoyhtiön kautta 😉

tuli todennetuksi lain digikouran tehokkuus.

Summa summarum: informointivelvoite vs. asiakaskokemus:

Ainoa tiski, jossa tein sopimuksen asiakassuhteesta oli autovuokrayhtiö Hertz. Heille luovutin henkilö- ja luottokorttitietoni. En varmastikaan saanut täydellisen ymmärrettävää kuvaa kaikista tiedon käyttötarkoituksista tai listaa digivalvontaa tekevistä kumppaneista, joiden kanssa Hertz tekee yhteistyötä (ja yhdistelee tietojani ajoneuvon kautta). Tuossa vaiheessa tärkeintä on auton turvaelementtien, radiokanavien ja navigaattorin säätäminen.

En varmastikaan saanut täydellisen ymmärrettävää kuvaa kaikista tiedon käyttötarkoituksista tai listaa digivalvontaa tekevistä kumppaneista, joiden kanssa Hertz tekee yhteistyötä (ja yhdistelee tietojani ajoneuvon kautta).

Jälkeenpäin toki voisin käyttää tämän kirjoituksen miettiäkseni ja listatakseni kaikkia mahdollisia riskejä ja uhkakuvia joihin antaudun kun näin vapaamielisesti suhtaudun asiakastietojeni käyttämiseen ja yhdistelyyn. Ehkä kuitenkin olen ameriikanmeiningin turmelema, mutta kokonaisuudessaan miellän automatkakokemuksen, kaikkine kuvaamineni “lisäpalveluineen”, erinomaiseksi kokonaisuudeksi. Osa sitä opprtunistista asennemaailmaa, jota säännöllisesti uudelta mantereelta haen.

Tietenkään minun ei olisi pakko suostua tähän valvontaan – autoiluhan ei ole pakollista. Ei autoilu ollut pakollista myöskään 100v sitten. Voi kuvitella kuinka Floridassakin hevosmiehet ovat vastustaneet autoilua yksilön vapauksia rajoittavana – “pitäisi kulkea tiettyjä, merkittyjä, polkuja pitkin”.

Mutta kehitys kehittyy ja tällaisia palvelukokemuksia kokee lomamatkoilla.
Härmässä mietitään digitalisaation mahdollisuuksia (esim. terveystietojen KANTA-ratkaisu tai autoilun digipalvelut). Valitettavan usein keskustelussa nostetaan otsikoihin asiaan liittyvät riskit ja uhkakuvat. Hyvä, että riskeistä keskustellaan, mutta enemmän toivoisin näkeväni keskustelua ratkaisuista ja mahdollisuuksista – erityisesti alan medioiden suunnasta.

Kehitys kehittyy.
Hyvä, että riskeistä keskustellaan, mutta enemmän toivoisin näkeväni keskustelua ratkaisuista ja mahdollisuuksista.

Asenne ratkaisee.

Top