2.5.2024 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä kun 1994 vapun jälkeisenä sunnuntaina ”junantuomana” saavuin Jyväskylästä Helsinkiin (Leirakselle kesätöihin, biostatistiikan assistentiksi). Sille tielle jäin ja status muuttui opiskelijasta työläiseksi, kuten tämän puhelinluetteloon kirjautin.
Pääaineeni Jyväskylän Yliopistolla oli ollut Tilastotiede. Inhosin tilastotieteen teoriaa, mutta tykkäsin käytännön datatarinoinnista – varsinaisesti tietämättä mitä se oli. Tilastotieteen opinnot avasivat portit data-analytiikan maailmaan, joka tarjosi rajattomat haasteet ja mahdollisuudet massadatojen analyyttisesta hallinnasta innostuneelle ammattilaiselle. Olenkin päässyt työskentelemään kymmenien mielenkiintoisten yritysten kanssa lukemattomissa erityyppisissä hankkeissa, projekteissa, tehtävissä ja työkulttuureissa.
Näistä riittäisi ”sotajuttuja” useampaan blogiin ja LinkedIn:n CV-listaus kertoo tarinaa teknisellä tyylillä, mutta alla muutama muistelo vuosista 1994-2024:
Leiras 1994-1996. Nuorekkaalla porukalla opeteltiin SAS-koodaamisen salat etu- ja takaperin sekä luotiin systemaattiset toimintamallit kliinisen tutkimuksen datakäsittelylle ja analytiikalle. Ensimmäisessä työpaikassa oppii oman työkulttuurin perusteet … Leiraksella opin, että _kaikki_ tekeminen kannattaa konseptoida.
Parin vuoden jälkeen luulin olevani kovakin SAS-osaaja, joten hakeuduin alan konsulttifirmaan…
Niklas Data 1996-2000. Suomen toimistolla olin #5 kun juniorikonsulttina aloitin ja meitä oli n. 30 asiantuntijaa kun asiakasvastuullisena vanhempana konsulttina lopetin. Huikean opettavainen paikka, jossa sai tehdä niin paljon kuin jaksoi – tein enemmän.
Pienessä, kasvavassa, konsulttifirmassa sai (piti) tekniikkajuttujen lisäksi oppia tiimityöskentelyä, myyntiä ja asiakaspalvelua. Lopulta hommia kasautui liikaa, joten eräs myyntiponnistelu johti siihen, että hyppäsin asiakaspuolelle hommiin…
Sonera Plaza, Sonera ja TeliaSonera 2000-2004. Ensi kertaa korporaatiossa. Näköalapaikka maailman muutokseen, isomman prosessin rakentamista ja avainpaikka TeliaSonera yhteistyön rakentamisessa (mm. jättimäinen segmentointiharjoitus). Markkinointiorganisaation kehityspäällikkönä (nykytermein Process Owner) pääsi tekemään ja oppimaan datojen johtamista liiketoiminnon näkökulmasta.
Yhteistyö liiketoiminnan konsulttien kanssa oli niin innostavaa, että menin sitten sellaiseen töihin…
Vectia 2004. Edelläkävijäyritys asiakkuuksien johtamisen konsultoinnissa. Minun piti tuoda taloon data-/analytiikkakonkretian kyvykkyyttä, mutta tämä ei onnistunut. Vectia oli asiakkuuksien johtamisen edelläkävijä, joten oma myynti- ja konseptointiosaaminen otti jättiloikan.
Taas myyntimanööveri johti siirtymiseen asiakasorganisaatioon (erikoisten vaiheiden jälkeen tosin)…
Veikkaus 2005-2011. Sain olla avainpaikalla rakentamassa suurta yrityskulttuurin muutosta ja maailmanluokan toimintamallia asiakkuuksien johtamiseen (analyyttisen asiakakannan, järjestelmän ja toimintamallin perustaminen).
Seitsemässä vuodessa oli kuitenkin pari vuotta liikaa, joten hain uusia haasteita…
Fonecta 2012. Välityö myyntikulttuurissa. En onnistunut siinä tehtävässä, johon menin, mutta alleviivaa vanhaa oppia: ”jokaisella polulla oppii valtavasti sekä tutustuu hienoihin ihmisiin”.
Arvotieto 2012-2019. Yksinyrittäjänä oman osaamisen, verkostojen, luovuuden ja rohkeuden varassa. Sain ns. ”mopon käyntiin” ja hienoja asiakasyhteistyöjuttuja yli kymmenen merkittävän suomalaisorganisaation kanssa.
Varsinaisen substanssityön lisäksi tein asioita, joita yksinyrittäjänä saa/voi tehdä: oman jutun brändäys, palveluiden konseptointi, blogikirjoittelu, urheilusponsorointi pingiksen parissa, aktiivinen verkostointi sekä kouluttautuminen jne.
Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti – (yksin)yrittäjänä voi hieman irroitella.
Seitsemän vuoden aikana yksinyrittäjyys ”tuli nähtyä” ja taas kerran myyntikäynti johti siirtymiseen ”pöydän toiselle puolen”…
OP Ryhmä 2019 – . Koko työurani olen systemaattisesti hakeutunut uusiin kulttuureihin eli olen aina pakottanut itseni opettelemaan uutta. Tämä malli on jatkunut ja löysin itseni finanssisektorile. OP:lla olenkin viiden vuoden aikana työskennellyt talouden Business Controllereiden kanssa sekä sisäisessä tarkastuksessa. Olen päässyt oppimaan melko hyvin miten valtavan suuri ”kone toimii”, mitä regulaatio tarkoittaa sekä päässyt työskentelemään kymmenien finanssialan kovimpien ammattilaisten kanssa. Väkisin siinä tyhmempikin oppii.
OP ryhmä ollut ja on Suomen suurin datatalo, joten ”datasta lisäarvoa” -tekemisessä riittää työsarkaa 😉
Summa summarum: Työura alkoi pienten datojen teknisellä pyörittelyllä (tutkimusdatojen SAS-perusteinen hallinta & analytiikka) ja vuosien aikana olen päässyt olemaan näköalapaikoilla seuraamassa kuinka datojen analyyttisen hallinnan ja hyödyntämisen ala on laajentunut sekä muuttunut täysin. Oma tekninen osaaminen on pysynyt (vanhentunutkin), mutta 30-vuotisen kokemusrepertuaarin myötä oma kiinnostusalue on nykyisin tiedonhallinnan rakenteiden (prosessit, arkkitehtuuri, ihmiset sekä data governance) kehittämisessä ja johtamisessa.
Intohimoa riittää ja olen osoittanut etten pelkää muutoksia, joten eiköhän näitä hommia jatketa vielä seuraavat 10 vuotta …
vasta sitten perustetaan se levygalleria.
Kiitos kaikille työkavereille ja tietenkin erityiskiitos kaikille esimiehilleni (15kpl), jotka ovat (pitkäpinnaisesti) ohjanneet työmaailmassa eteenpäin!
ps. Koska jaksoit tänne saakka, niin jaan bonuksena muistelon eräästä merkittävästä työpäivästä viime vuosituhannelta.
Tarkkaan ottaen ei ollut työpäivä, koska oli maaliskuinen lauantai vuonna 1997. Aamupäivä oli jo pitkällä kun kävelin pitkin sohjoista Annankatua Punavuoresta keskustaan – olin varmaan matkalla kahville lukemaan iltapäivälehtiä sekä tarkistamaan levykaupojen tarjoaman. Takana oli tiukka työviikko sekä pitkä perjantai-ilta (elin poikamiehenä). Työasiat pyörivät päässä … tein tuolloin töitä ainakin kolmessa asiakaskokonaisuudessa (useita projekteja, usean tiimin kanssa).
Muistan kuinka yht’äkkiä ajatukset naksahtelivat paikoilleen ja havahduin hyvään fiilikseen! Tunsin tietäväni MITEN kaikki haasteet toteutetaan ja MITÄ pitää tehdä (hommien järkkääminen tiimillä).
Tajusin, että minulla on hommat hallussa ja pallot pysyvät ilmassa.
Lisäksi tunsin olevani oikealla alalla: työ on tärkeää, ala kasvaa ja tälle osaamiselle on kysyntää nyt ja tulevina vuosina. Olin ”top of the game” ja tuskin maltoin odottaa maanantaita…
[eli MIKSI tämä homma on hienoa]
Unohdin tuon tapahtuman vuosiksi, kunnes pari vuotta sitten muisto ja vahva fiilis putkahtivat jostakin esille. Varmasti muisto on värittynyt tai ainakin osaan sanoittaa sen hienommin, mutta jotakin tuollaista tapahtui.
Anyway,
homman kokonaiskuvan tajuaminen oli tärkeä juttu työuran alussa olevalle nuorelle!
Mistähän löytäisin sitä samaa kahvia, jota tuona aamuna olin nauttinut ☕😂
—
pps. lue 5v takainen kirjoitus samasta teemasta (työhistoria),
hieman eri painotuksin tuolloin.