Korporaatiomiehen mietteitä työelämän muutoksesta.

Facebook muistutti, että vuosi sitten aloitin työt uudessa työpaikassa, Osuuspankin keskuspankilla. Kuuden yksinyrittäjyysvuoden (2012-2018) jälkeen nyt siis on yksi kokonainen vuosi korporaatioelämää takana. Kokemus ei ole uusi, sillä aikaisemminhan olin ollut Soneralla ja Veikkauksella 2001-2011.
Maailma muuttuu vauhdilla ja näitä työelämän muutoksia havainnoin jo heti tuoreeltaan viime keväänä ja nyt oli sopiva hetki naputtaa ajatuksia “paperille”.

Monimuotoistuneet viestimet.
Yammer, Teams sekä Jirat & Conflut ovat tulleet informaation jakokanavina intran, verkkohakemistojen, HR-sovellusten ja sähköpostin rinnalle/tilalle. Sekalaiset informaatiokanavat vaativat todella paljon itsenäistä tutkimista ja vastuu informaatiosta valuu työntekijälle (vastaanottamisesta ja ymmärtämisestä => löytämiseen & tulkintaan).
Lisäksi chat sekä Skype-/Teams-puhelut ovat korvanneet perinteiset puhelut ja SMS:n rinnalle on tullut WhatsUp … eli viestintä on todella pirstaloitunutta.
Jabrat (kuulokkeet) on syytä pitää saatavilla ja keskeytyksiä pitää osata hallita.

…tällä saralla oli, ja on edelleenkin, eniten opeteltavaa.

Kommunikaatio & viestintä ovat ikiongelma
ja välineet eivät sitä ratkaise.

Avokonttori.
Kuulun ikäpolveen, jolla on ollut omat työhuoneet. Itsellänikin oli joskus jopa todella hulppea nurkkahuone … muistan vitsailleeni, että “tuonne rakennutan takan”. Viimeisin oma huone oli 2005 – en kaipaa tuota “yksinäisyyttä” ja mappikaappeja.
Nykyään avotilat ovat standardi. OP:n konttori on upea rakennus ja avotilojen monimuotoisuus on kiitettävä. Uutta kuitenkin oli on aito paperittomuus (en edes tiedä missä printteri nykyään on). Paperittomassa konttorissahan ei ole omia paikkoja, mutta toki erilaisia “vakiopaikkoja” muodostuu. Itse en ole vakipaikkaa kaivannut/paaluttanut sillä työskentely erilaisilla pöydillä / kahvilassa toimii entiselle yksinyrittäjälle varsin hyvin.

Etätyö.
Uudistuvien viestintävälineiden (ja avokonttorin) paras puoli on sujuvan etätyöskentelyn mahdollistuminen. Talviaikana en näitä välttämättä kaipaa/tarvitse, mutta pidän ihan periaatteessakin etäpäivän kerran viikossa (ti-to). Vaihtelu virkistää ja allekirjoitan ne jutut, joissa kerrotaan etäpäivien olevan tehokkaampia (intensiivisiä & rankempia) päiviä, koska luonnollisia keskeytyksiä on vähemmän.
Suosittelen kaikille säännöllisten etäpäivien tekemistä – varaa näille tietyntyyppiset työt ja opettele oikea prosessi aamutoimille ja lounaalle.
Kesäkaudella tietty etätyöskentelen mökkirannassa mahdollisimman paljon 🙂
[vältän maallepakoruuhkat]

Uudistuvien viestintävälineiden (ja avokonttorin) paras puoli on sujuvan etätyöskentelyn mahdollistuminen.

Verot, eläkkeet, työterveys ja muut työsuhde-edut.
Tällä saralla ei varsinaista muutosta aikaisempaan, mutta ero yksinyrittäjyyteen on selvä. Verot ja eläkkeet ovat täysin unohtuneet kun niitä ei tarvitse itse tilisiirtoina maksaa. Tämä alleviivaa korporaatiotyöläisen ja yrittäjän elämän(asenteen) eroa.

Syksyllä oli vatsassa jotain sen verran vinossa, että halusin käydä tutkimuksissa. Yrittäjänä olisin levännyt tulehduksen ohi, mutta tutkimuksiin en ehkä olisi mennyt (vaikka vakuutukset pidinkin kunnossa). Työterveyshuoltoa kannattaa huomata arvostaa!
Muita korporaatioetuja ovat automaattikahvi, säännöllinen ruokailu ja lounasseura sekä tietysti muuten säännöllisempi elämänrytmi (nykyisin en edes kanna tietokonetta kotiin).

Koulutus.
Tässä eräänä päivänä istuin istuin päivän mökillä Jabrat korvilla ja läpikävin pakollisia verkkokursseja ja tenttejä – finanssisektorilla näitä pakollisia kursseja riittää. Mietin kuinka nämä olisi ennenvanhaan järjestetty luokkahuonekoulutuksina tai pienenä matkoina johonkin lähiseudun koulutuskeskukseen. Nykymallilla suoritan kurssit ja tentit kun minulle sopii ja talo säästää … miinuspuolena on, ettei porukka verkostoidu (pitkillä illallisilla).

Koen aina saaneeni paljon koulutusta ja CV:ssä on liitteenä täysi sivullinen listattuna erilaisia kursseja/seminaareja. Myös yksinyrittäjänä kouluttauduin ja kiersin isompia/pienempiä seminaareja ihan riittävästi (esim. tämä CAO). Uusista asioista pitää olla kiinnostunut, vaikka omalla rahalla maksaen!
Vielä en uskalla arvioida onko yleisessä kansainvälisen koulutuksen arvostuksessa (verkkokoulutusten myötä/lisäksi) tapahtunut muutosta – eikä tällaisia arvioita pelkästään omakohtaisen kokemuksen pohjalta voi tehdäkään.

Työyhteisö.
Työkaverit ovat tärkeitä kavereita ja töissä pitää olla hauskaa, mutta en koskaan arvioi työpaikkaa työkavereiden perusteella. Tätä ei pidä ylianalysoida, mutta suosikkilauseeni läksiäisissä on (ollut): “Kiitos, työkaverit ovat olleet hyviä, mutta seuraavassa on aina parempia” [tai “kiitos, korvaamme sinut sopivammalla”] 🙂

Mutta… edellisen kerran kun menin korporaatioon (Veikkaukselle 2005), olin 35v eli melko nuori. Nyt olin tullessani 50v. Tämä ero oli huima ja tätä alleviivaa tuo viestintätapojen muutos. Huh, huomaan miettiväni, että kun itse aloitin työuraa, niin sähköposti ja kännykkä tekivät tuloaan 🙂

Ketterä.
Nykyään varmaan lastentarhassakin puhutaan ketterästä tekemisestä ja myös OP:lla on oma versio siitä. Itsellä nuo ketterän peruselementit (Think big – start small, konkretian kautta ja avoin viestintä) ovat aina olleet tekemisen perusmalli (opin pienessä konsulttifirmassa viime vuosituhannella), joten tässä odottaisin vauhdikkaampaakin muutosta.

Ratkaisulähtöiselle kokemukselle on aina tilausta työelämässä … vaikka sähköpostilla tai kännykällä viestittäenkin.

Yli 50-vuotiaiden työllistymisen haasteesta.
Tuttavien kanssa on juteltu niistä tekijöistä jotka vaikuttavat yli 50-vuotiaiden kokeneiden ihmisten työllistymisen haasteista ja tämän kirjoituksen myötä ajatuksia on vaihdeltu aktiivisesti. En tässä mene liian syvälle tähän teemaan muuten kuin lopettamalla kaikkien yhteisen kommenttiin: ratkaisulähtöiselle kokemukselle (perspektiiville) on aina tilausta työelämässä – muodossa tai toisessa … vaikka sähköpostilla tai kännykällä viestittäenkin.

“Mitä kokemus tarkoittaa?” -teemasta on yllättävän vähän kirjoituksia.
Itse lähestyin tätä kevyesti edellisessä kirjoituksessani vuosikymmenen alussa.
Ehkä tähän kuitenkin pitää vielä palata.

Tällaisia mietteitä kertynyt vuoden aikana.
Kommentoihan omia kokemusperäisiä havaintojasi työelämän muutoksista.
Tietyt asiat myös pysyvät, vaikka teknologia muuttuu … ehkä näistä(kin) myöhemmin.

Hauskaa työpäivää kaikille työläisille!

Top