25 vuotta datatyöläisenä … (+10v pre cv).

2.5.2019 tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä kun 1994 vapun jälkeisenä sunnuntaina “junantuomana” saavuin Jyväskylästä Helsinkiin (Leirakselle kesätöihin, biostatistiikan assistentiksi). Sille tielle jäin ja status muuttui opiskelijasta työläiseksi, kuten tämän puhelinluetteloon kirjautin.

Sanottakoon, että tuo kyseinen sunnuntai oli hieman harmaa päivä, sillä takana oli normaali opiskelijavappu ja iltapäivän formulakisa muistetaan ikuisesti Ayrton Sennan viimeisenä kilpailuna. Mutta homma hommana ja kolmen kassini kanssa olin valmiina aloittamaan datatyöläisen urani…

Data-analytiikka on sikäli hieno ala, että sitä harjoitetaan nykyisin kaikilla liiketoiminta-aloilla ja tämä mahdollistaa data-analytiikan innostuneelle ammattilaiselle rajattomia haasteita ja mahdollisuuksia. Olenkin päässyt työskentelemään kymmenien mielenkiintoisten yritysten kanssa lukemattomissa erityyppisissä hankkeissa, projekteissa ja tehtävissä.


Näistä riittäisi “sotajuttuja” useampaan blogiin ja LinkedIn:n CV-listaus kertoo tarinaa teknisellä tyylillä, mutta alla muutama muistelo vuosista 1994-2019:

Leiras 1994-1996. Nuorekkaalla porukalla opeteltiin SAS-koodaamisen salat etu- ja takaperin sekä luotiin systemaattiset toimintamallit kliinisen tutkimuksen datakäsittelylle ja analytiikalle. Erityismuistona seminaarimatka Washingtoniin ja sielä ex-tempore -työhaastattelukäynti 😉
Niklas Data 1996-2000. Suomen toimistolla olin #5 kun juniorikonsulttina aloitin ja meitä oli n. 30 asiantuntijaa kun asiakasvastuullisena vanhempana konsulttina lopetin. Huikean opettavainen paikka, jossa sai tehdä niin paljon kuin jaksoi – tein enemmän. Erityismuistona maailman ensimmäinen mobiililaitteisiin luotu dynaaminen raportointi. Toteutumatta jäänyt eHuuma -listautuminen ja tähän prosessiin liittynyt hämminki varjostaa tätä muistoa.
Sonera Plaza, Sonera ja TeliaSonera 2000-2004. Ensi kertaa korporaatiossa. Näköalapaikka maailman muutokseen, isomman prosessin rakentamista ja avainpaikka TeliaSonera yhteistyön rakentamisessa (mm. jättimäinen segmentointiharjoitus). Erityisjuttuna siirtyminen IT-osastolta liiketoiminnan kehityshommiin.
Vectia 2004. Edelläkävijäyritys asiakkuuksien johtamisen konsultoinnissa. Minun piti tuoda taloon data-/analytiikkakonkretian kyvykkyyttä, mutta tämä ei onnistunut. Erityisjuttuna oman osaamisen konseptointi- ja myyntikyvykkyyden jättiloikka. Erikoinen kokemus (oikeastaan episoidi), joka opetti paljon kulttuurieroista (“datakonsultit” … “PowerPoint-konsultit”). Täältä marssin koeajalla työkkäriin 😉
Veikkaus 2005-2011. Pieni suuri talo, jossa sain olla avainpaikalla rakentamassa maailmanluokan asiakkuustoimintaa, suuren muutoksen avainpaikalla. Erityisjuttuna näköalapaikka ja oman työn tietynlainen avainrooli Veikkauksen yrityskulttuurin muutokseen.
Fonecta 2012. Toinen yrityskulttuuriopetus. En onnistunut siinä tehtävässä, johon menin, mutta alleviivaa vanhaa oppia: “jokaisella polulla oppii valtavasti sekä tutustuu hienoihin ihmisiin”.
Arvotieto 2012-2019. Yksinyrittäjänä oman osaamisen, verkostojen, luovuuden ja rohkeuden varassa. Erityisjuttuna ylpeys siitä, että sain “mopon käyntiin” (hienoja asiakasyhteistyöjuttuja) sekä tyytyväisyys monimuotoiseen itseilmaisu-hankkeeseen kokonaisuutena. Vain pääkonttorin perustaminen (johonkin noista Mannerheimintien varrella sijaitseviin vanhoihin taloihin) jäi tekemättä.
OP Ryhmä 2019 – . “Analytiikkakyvykkyyksien kehittäminen” tehtävänä. Nähtäväksi jää mitä tulee, mutta jos historiasta uskaltaa oppia niin jotakin kiinnostavaa & opettavaista varmasti 😉

Kiitos kaikille työkavereille ja tietenkin erityiskiitos kaikille esimiehilleni (12kpl), jotka ovat ohjanneet työmaailmassa eteenpäin!

PRE CV – eli vuodet ennen 1994

Kun muistelemaan ryhdyttiin, niin jatkan kesähommista – tai oikeastaan työjuttuja ennen CV-hommiin siirtymistä. Itse asiassa nämä ovat paljon hauskempia ja tietyllä tapaa mielenkiintoisempaa muisteltavaa 🙂

Alla siis #firstsevenjobs vanhan facebook -haasteen muodossa muisteltuna:

1) ravustaminen Perhon mummolassa (1981)
2*) sekalaisia pikkuprojekteja (1984-1988, kts. alla)
3) apupoika Outokummun tehtaalla (kesä 1986)
4) ahtaajan apupoika Kokkolan satamassa (kesät 1986, -87 ja -91)
5) Kesäkassapoika Kokkolanseudun säästöpankki (kesät -89 ja -90)
6) Metsäntutkimuslaitoksella tutkijan apulainen (kesä 1993 + gradu)
7) Varastoapulainen, myymälänpitäjä ja hajunsyöjien tekijä Teven laukkupuodissa Jyväskylässä (1991-1994)

Lisämuistelot kesähommista :
=======================

1) Viikon ympärivuorokautisella ravustuksella saalistin n. 100 rapua, jotka isän kautta möin johonkin ravintolaan ja rahoilla ostin kasettinauhurin. Ikimuistoinen juttu 12-vuotiaana.

2*) lyhyet keikkahommat: ruohonleikkuuta yms. urheiluseuran piikkiin (jollakin tavalla meille tekijöillekin maksettiin), apupoikana isän raksaurakassa (verojen minimoimiseksi palkkaa maksettin minun kautta), viikko muurarin apupoikana enon raksalla (elämäni kovimpia työviikkoja ja hauskoja muistoja edelleen – eno taisi maksaa ihan oikeaa palkaa sivukuluineen?), keväällä -88 apupoika Kuusion raksalla ja viikko apupoikana jossain insinööritoimistossa (työkkärin kautta).
Raksahommissa varmistui, että minusta ei ole alalle. Kaikissa hommissa oli peukalo keskellä kämmentä 🙂

3) Lyhyt visiitti tehdasympäristössä. Muistan kahvitaukojen tunnelman ja 1. kerran taisin kuulla “ei pidä intoilla” -ohjeistuksen, kun turhan ripeästi liikuin 😉

4) Lukiolaisena satamassa ahtaajan apupoikana – lukemattomia hienoja muistoja. Yksi liittyi siihen, että ihmettelin palkkakuittia tyyliin: “en koskaan tule saamaan tällaista palkkaa käteen”. Satamassa kun sai kovat ylityökorvaukset + kaikenlaiset lisät ja koululaisella oli alhainen verotus. Töitä haettiin kun nähtiin, että satamaan oli tullut laiva … aamulla “huutojonossa” työnjohtaja jakoi hommat. Paskaisin homma oli junanvaunujen puhdistaminen (kevyellä suojamaskilla), perushomma oli päästä apupojaksi hanalle ja jännittävintä oli päästä suuren laivan ruumaan (kun se oli tyhjä, niin pohjalla vaikutti kuin ruuma olisi ollut kerrostalon kokoinen). Vielä lamakesänä -91 (armeijan jälkeen) menin satamaan “suoraan töihin”. Kaveri sanoivat, että toitä ei saa mistään – eivät olleet viitsineet käydä satamassa 😉

5) muistan työhaastattelun ja jostain syystä olin ainoa äidinkieleltään suomenkielinen kesäharjoittelija tässä pankissa. Huomasin, että tarkkuutta vaativissa numerohommissa minulla ei ole peukalo keskellä kämmentä ja asiakaspalveluhommakin sujui. Eräänä päivänä töiden jälkeen kaupunkin yllä oli vahva savupilvi kun vanha puurakennus keskustassa paloi. Myös monta hauskaa muistoa jäi. Täältä lähdin armeijaan.

6) Yliopiston kautta datahommiin Kannuksen metsäntutkimuslaitokselle. Lisäksi sain tulevalle syystalvelle graduaiheen: “männyn siemensatoaineiston mallintaminen ARIMA-menetelmällä”. Gradu valmistui talvella 1993-1994 ja työn aikan ilmoitin ohjaajalle, että “en pyri tutkijaksi – toiseksi huonoin arvosana on minimitavoite”. Hyvä linjaus!

7) Armeijan jälkeen palauduin Jyväskylään opiskelemaan. Lama oli pahimmillaan ja töitä ei kuulemma saisi mistään. Muistan elävästi kuinka menin työkkäriin osapäivähommia etsimään. Teven laukku- ja nahkapuoti etsi varasto- ja myymäläapulaista keskustan kauppakeskuksessa sijaitsevaan laukkuliikkeeseen. Työkkärin lankapuhelimella soitin ilmoituksen numeroon ja omistaja Teuvo (eli Teve) pyysi toimistolleen saman tien … seuraavana päivänä aloitin työt. Palkasta ei puhuttu muuta kuin, että “minimipalkka”. Tutustuin omistajaperheeseen ja oli erinomaisen opettava työpaikka – erityisesti asiakaspalveleva myyntityö. Useita hauskoja muistoja! Keväällä -94 minulla oli oma avain hajunsyöjätehtaalle (pieni varasto), jossa sain käydä tekemässä kuuluisia Teven hajunsyöjiä urakkapalkalla (muistaakseni 20penniä per pari). Tämä oli viimeinen homma ennen “alan hommiin” pääsemistä.

Tällaisia siis nuo pre-CV -hommat 😉 Oi aikoja.

Millaisia ovat sinun parhaat pre-CV työmuistot?

Top