Ratkaisulähtöinen sääntönatsi.

Stigin ja Helmin pitkässä rakkaustarinassa on nyt onnellinen vaihe. Pariskunta oli sijoitettuna eri palvelutaloihin kahden vuoden ajan, kunnes omaisten taistelun myötä saatiin samaan huoneeseen. Tarinassa on varmasti ollut niitä ylä- ja alamäkiä mutta se, että erottavana kolmantena osapuolena on viranomainen, herättää kysymyksiä ja ajatuksia.

“Isä oli toisessa palvelukodissa, koska hänen kuntonsa ei ollut niin huono” ja
“lain mukaan jokaisella asiakkaalla on oltava 20 neliön huone, eikä kahta voi sijoittaa samaan huoneeseen.  Saimme kuitenkin poikkeusluvan aluehallintovirastolta ja Valviralta”.

Vanhustenhuollon käytännöstä ja hallinnosta olen ulkokehäläinen mutta silti/siksi
tällaiset omaiskommentit panevat miettimään viranomaisten asiakas-/ratkaisulähtöisyyttä.

AVIn ja Valviran organisaatioissa työskentelee varmasti useita hyvin koulutettuja ja tunnollisia asiantuntijoita, jotka ovat tulleet organisaatioon tekemään maailmaa paremmaksi paikaksi elää ja olla. Kokemuksen myötä asiantuntijat oppivat organisaation tavat ja lainsäädännön kiemurat syvällisemmin. Etevimmät etenevät virkaiän myötä vastuullisempiin tehtäviin.

Voisiko sääntönatsi olla ratkaisulähtöinen?

Kuinka loogisesta ja tarkasta sääntöasiantuntijasta kehittyy lopulta asiakasrajapinnasta vieraantunut sääntönatsi?
Kauanko tähän “oppimiseen” menee?
Voisiko sääntönatsi olla ratkaisulähtöinen?

Viranomaismääräyksiä ohjaavat lait ja niitä säätävät poliitikot.
Lait on laadittu kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi.
Viranomaistoiminnassa säännöistä poikkeamista hankaloittaa asioiden politisoituminen.
Sikäli täytyy olla armollinen AVIn ja Valviran viranomaisia kohtaan – tiettyyn rajaan saakka.

Sääntönatseja tarvitaan.
Työelämän kaikilla osa-alueilla – ei pelkästään virastoissa.

Viranomaisten lisäksi lakeja noudattavat myös erikokoiset yritykset ja kaikilla organisaatioilla on läjä sisäisiä ohjeita ja säännöksiä. Näitä säännöt tuntevia “sääntönatseja” tarvitaan siis työelämän kaikilla osa-alueilla – ei pelkästään virastoissa.

Toimintatapoja kuvatessa puhutaan termein asiakas- tai ratkaisulähtöisyys ja rohkeus. Näiden vastakohta on virheiden ja vastuun välttely.

Tärkeä on myös ymmärtää, että ratkaisulähtöisyys ja rohkeus ei tarkoita lakien tai sääntöjen väheksymistä. Itse asiassa päinvastoin. Virheiden ja vastuun välttely sujuu varmasti helpoiten sääntöjen taakse piiloutumalla.
Toisaalta vastuullinen virheiden välttely saattaa olla vaatimus korkealle laadulle.

Anyway – jokainen voi kysyä itseltään:

  • Kuinka rohkea asiakas- ja ratkaisulähtöinen yrityskulttuurimme on suhteessa säännösten noudattamiseen ja millä osa-alueilla nämä teemat kulkevat samaan suuntaan tai millä alueilla risteävät?
  • Millainen sääntönatsi itse olen – ratkaisulähtöinen vai virheitä välttelevä?

Ratkaisulähtöisyys ja rohkeus ei tarkoita lakien tai sääntöjen väheksymistä.
Itse asiassa päinvastoin.

Itse muistan miettineeni tätä ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa.
Olin työskennellyt 4v pienessä konsulttifirmassa ja oppinut hoitamaan asioita ketterästi – suurten asiakkaidemme prosessiongelmia ymmärtämättä.  Sitten siirryin töihin Soneralle – suureen organisaatioon. Kohta huomasin laatineeni itselleni “anger management” -muistion prosessista, joka tarvittiin yhden datatiedoston siirtämisestä paikasta A paikkaan B (muistaakseni vaati n. 13-15 asiantuntijan ja 2-3 johtajan osallistumisen).
Kun pelin hengen opin, niin sitten mentiin/mennään sillä, mutta kun asia on tärkeä niin jokaisen “leiman” hankkia nopeasti (tunneissa).

Kokemus opettaa kunnioittamaan prosesseja ja tunnistan itsessänikin asuvan “sääntönatsin”. Tiedän sen heräävän herkästikin.
Tiedän myös, että sisäisen sääntönatsin pitäminen ratkaisulähtöisenä vaatii jatkuvaa aktiivisuutta: “outside the box”-ajattelua ja rohkeutta innostua.

Pidetään siis sisäinen sääntönatsimme hyvässä kunnossa ja positiivisella tuulella.
Sääntönatsi on hyvä apupoika, mutta huono pomo.

 

Sisäinen sääntönatsi on hyvä apupoika, mutta huono pomo.

 

ps. takaisin Stigin ja Helmin tapaukseen. Vaikka Stigin ja Helmin tapauksessa uutinen oli onnellinen, herätti se myös kysymyksia vanhustenhuollon toiminnasta.
Kahden vuoden poikkeuslupakäsittely tällaisessa tilanteessa ei ole siedettävää.
Mielestäni AVIn ja Valviran tulisi laatia selvitys lupakäsittelyn prosessista. Kuinka moni henkilö osallistui ja kuinka kauan paperit makasivat eri vaiheissa?

Myös viranomaistoiminnassa sääntönatsi on syytä pitää apupojan roolissa.
Avoimuus on hyvä menetelmä tähän.

Top